keskiviikkona, elokuuta 20, 2014

Retki Tuusulan ja Paijalan hautausmaille 20.8.2014

Tuusulan kirkko
  
Tuusulan kirkon suntio
 Annikki Hyvärinen
Retkelle lähti n. 30 henkilöä sateisesta säästä huolimatta. Ensin ajoimme tutustumaan Tuusulan kirkkoon ja kuulemaan suntio
Annikki Hyvärisen
kertomusta kirkon historiasta. Useimmat Tuusulan kylät kuuluivat 1600-luvun alkupuolella Sipoon seurakuntaan. Sipoon kirkkoherran kanssa riitaantuneet tuusulalaiset rakensivat omin luvin kirkon vuonna 1643.
Tuusulan ensimmäisen kirkon
 muistomerkki
Kirkko sijaitsi nykyisellä sankarihauta-alueella ja oli vaatimaton hirsirakennus, jota Sipoon kirkkoherra mm. vertasi latoon.
Tuusula sai oman kirkkoherran ja itsenäisen seurakunnan aseman vuonna 1654. Ensimmäinen kirkko kävi pian pieneksi ja oli jo 1720-luvulla pahoin ränsistynyt. Nykyinen kirkko nousi seurakunnan omin voimin. Töitä johti nahkelalainen talonpoika Erik Hannula, joka todennäköisesti myös suunnitteli kirkon. Kirkko vihittiin 1.11.1734, mutta sen rakentaminen jatkui vielä vuosikymmenen loppuun.
Vanha messukasukka
Vanhasta kirkosta on jäljellä vain muutama esine, joista huomattavimpia ovat puiset hautavaakunat 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta. Ne ovat kirkon lattian alle haudattujen aatelismiesten muistomerkkejä nimi- ja uratietoineen.

Tuusulan kirkko on yksinkertainen ristikirkko ja on varhaisimpia säilyneitä ristikirkkoja Suomessa. Hirsiseinät olivat aluksi maalaamattomat. Keskellä jyrkkää katonharjaa komeili pieni torni. Eteisiä ei ollut, parvet olivat puolta pienempiä. Alakerran täyttivät karkeatekoiset irtopenkit. Pienet ikkunat ja kynttiläkruunut valaisivat salia himmeästi.

Sotasaaliina saatu 
kastemalja, joka on
 edelleen käytössä
1700-luvun loppupuolella parvet laajennettiin nykymittaansa ja sisäänkäyntien sääsuojaksi rakennettiin eteiset. Seinät laudoitettiin ja punamullattiin. Ikkunoita suurennettiin ja seinät valkaistiin. Uusi saarnatuoli rakennettiin vuonna 1802.

1800-luvun puolivälissä kirkko sai pramean kristallikruunun sekä neljä suurta messinkikruunua. Katon torni korvattiin ristillä. Alttaritaulu tilattiin 1854 Johan H. Asplundilta. Vuonna 1875 hankittiin ensimmäiset, perin kehnot urut ja vuonna 1889 kirkkoon rakennettiin ensimmäinen lämmityslaite.

Alttarin edessä esillä
 pari messukasukkaa
 ja vihkiryijy
1900-luvun alussa perustukset rakennettiin uudelleen jo toisen kerran. Ulkoseiniin, oviin ja ikkunoihin lisättiin ajan tyylin mukaiset, krumeluuriset lautakoristeet. Sisällä kattoholvit muutettiin nykyiseen muotoonsa. Sähkövalaistus asennettiin 1923. Pekka Halonen suunnitteli kirkon nykyisen värityksen 1927. Paavo Leinosen lasimaalaukset ovat vuodelta 1937. Sähkölämmitykseen siirryttiin 1952. Ja uudet nykyaikaiset, 21-äänikertaiset urut on hankittu 1971.

Viimeisin suuri korjaus on tehty vuosina 1982-1984 kirkon 250-vuotisjuhlia varten. Kirkko maalattiin Halosen väreillä ja paanukatto uusittiin perinteisin menetelmin. Lisäksi uusi äänentoistojärjestelmä sekä murto- ja palohälyttimet asennettiin.
Tekstiilitaiteilija Oili Mäen
 taidetta kirkon seinällä
Tekstiilitaiteilija Oili Mäki on lahjoittanut kirkolle kauniin seinätekstiilin vuonna 2005.

Kirkon kellotapuli on seissyt hautausmaan kulmassa 1650-luvulta lähtien. Nykyinen tapuli on rakennettu 1746 ja
Viimeisen kellonsoittajan
 muistomerkki
muotoa on muutettu viimeksi 1903. Kellot ovat samalta vuodelta.
Kellonsoitto automatisoitiin vuoden 1984 korjaustöiden yhteydessä.

Tuusulan vanha hautausmaa on ollut yhtäjaksoisesti käytössä 1640-luvulta 1890-luvulle, jolloin uusi hautausmaa Paijalassa otettiin käyttöön. Hautamuistomerkkejä on jäljellä 180 ja niistä suurin osa on 1800-luvulta.
Taiteilijahaudat ovat tärkein nähtävyys. Niiden takia Tuusulan vanha hautausmaa on suojeltu kulttuuri- muistomerkki.
Aleksis Kiven muistomerkki
Kansalliskirjailija Aleksis Kivi (1834-1872) ja taiteilija Pekka Halonen (1865-1933) on haudattu tänne. Löytyy sieltä myös kansanedustaja Saara-Maria Paakkisen hauta, haudattu vuonna 2005. Holman sukuhautaan on haudattuna Sirkka Holma, Krapin omistaja.

Maan kauneimmaksi sanotulla sankarihautausmaalla on 137 miehen ja yhden naisen leposija. Kahta lumipukuista sotilasta kuvaavan veistoksen on tehnyt Rakel Koivisto vuonna 1953.

Eikä sadekaan haitannut
Tuusulan hautausmaalta siirryimme seuraavaksi Paijalan hautausmaalle, jossa matkailuopas Leena Jäntti otti meidät vastaan kera kahvien ja pullien. Ja niinhän Paijalan hautausmaalla taivas sitten repesi. Oli jyrinää, salamia ja vettä satoi kuin saavista kaataen. Onneksi sade oli kuuroluonteinen eikä kestänyt kauan. Sateen aikana nautimme kahvit ja pullat. Hautausmaan uuteen sekä vanhaan kappeliin emme päässeet tutustumaan myöhäisen käyntiaikamme vuoksi, mutta sateen jälkeen tutustuimme tunnettujen sukujen ja henkilöiden hautoihin.

Vuonna 1893 ostettiin hautausmaata varten 2 1/2 hehtaarin alue Wilhelm ja Sofia Westeniltä. Vuonna 1922 aluetta ostettiin heiltä lisää  2,8 hehtaaria. Vuonna 1930 autonkuljettaja Väinö Dammert myi reilut puoli hehtaaria lisämaata. Vuonna 1951 Hankkijalta vaihdettiin lähes 5 hehtaarin alue ja viimeinen maakauppa on tehty 1993 Tuusulan kunnan kanssa, jolta saatiin vaihtomaata 3,3 hehtaaria. Yhteensä hautausmaa on n. 14 ha, josta on käytössä 8,5 ha.

Paijalan hautausmaalle haudattu ensimmäinen vainaja oli pieni lapsi Fredrik Edvin Silfver (16.6.1896-13.7.1896), haudattu 19.7.1896. Kuolinsyynä heikkous. Samana päivänä haudattiin myös kaksi muuta sylivauvaa.

Ensimmäinen rakennus oli leikkuuhuone 1890-luvulta. Siellä tehtiin välttämättömät ruumiinavaukset.
Paijalan vanha kappeli
Toinen rakennus on kesällä 1910 valmistunut vanha kappeli. Kolmas rakennus ns. Dammertin mökki, joka palveli pitkään hautausmaan toimistona ja hautausmaanhoitaja Yrjö Laineen asuntona. Kesällä 1932 valmistui ruumisvaunuliiteri, jossa oli tilat myös puuvajalle, liiterille ja käymälälle.

Vuonna 1938 hyväksyttiin taiteilija Ilmari Wirkkalan ehdotus ruumiskellarista. Seuraava rakennus valmistui sotien jälkeen 1949. Se oli uusi toimisto- ja asuinrakennus. Viimeisenä on valmistunut uusi kappeli 1993. Leikkuuhuone ja Dammertin mökki on purettu.

Kävimme katsomassa mm. seuraavia hautoja: Olga Otteliana Falk o.s. Eskelin (1869-1916), jonka jugend-tyylinen hautakivi 1910-luvulta on oikea vanhan kivityötaidon mestarinäyte. Katkennut mänty kuvaa emäntä Olga Falkin liian aikaisin päättynyttä elämää.

Ye-everstiluutnantti Eino Sainion muistomerkki on Erkki Erosen 1973 veistämä taideteos "kirvonnut miekka". Veistoksessa kuvattu miekka on vainajan oma kunniamiekka.

Säveltäjä-pianisti Raimo Roihan (1936-1991) muistomerkissä on nuotteja.

Albert ja Vilhelmiina
Albert ja Vilhelmiina Stenvall (1831-1913 ja 1845-1913)
Albert oli räätäli ja Aleksis Kiven veli, jonka luona A. Kivi asui Tuusulan Rantatiellä 1872. Tämä pieni Syvälahden mökki on nykyisin museo ja matkailunähtävyys, Aleksis Kiven kuolinmökki.
Albert ja Vilhelmiina ryöstömurhattiin suurien rahojen toivossa joulukuussa 1913.

Savenvalaja Johan Helenius (1882-1947) Keravalta oli sekä ammatissaan että harrastuksissaan lahjakas mies. Hänen savipajansa oli laajalti tunnettu. Vapaa-aikanaan hän toimi pitkään Keravan Työväensoittokunnan johtajana ja soitti itsekin soittokunnassa kuolemaansa saakka.

Niilo Kauppila (1895-1951) kunnallisneuvos ja Keravan Puuteollisuuden toimitusjohtaja, vaikutti erityisesti Keravan kunnallis- ja elinkeinoelämässä. Päätoimensa ohella hän toimi Keravan kauppalan sivutoimisena kauppalanjohtajana vuosina 1938-1947.

Väinö Siirilä (1885-1947), hänellä oli keskeinen asema Keravan kulttuuri- ja musiikkielämässä. Hän toimi Yli-Keravan kansakoulun opettajana vuodesta 1914. Lisäksi hän antoi yksityistunteja viulunsoitossa ja yksinlaulussa. Hän perusti Keravalle oman sekakuoron ja toimi sen johtajana. Myös hänen vaimonsa Martta oli opettaja, joka työnsä ohella koulutti itsensä laulajattareksi. Heidän hautamuistomerkkinsä edustaa tyyliltään klassismia.

Johan Sariola (1886-1967) J. A. F. "Jaffu" Sariola voidaan pitää Suomen t
Sariolan hauta
ivolitoiminnan alkuunpanijana. Vuodesta 1921 Sariolat asuivat Keravalla, jonne aina kesän kiertueiden jälkeen palattiin. Jaffu oli pidetty vuokralainen, sillä hän kesän loputtua maksoi aina etukäteen koko vuoden vuokran kerralla. Olihan kiertueiden jälkeen varoja eikä ollut varma olisiko seuraavana kesänä rahaa enää vuokranmaksuun. Nykyisin jälkipolvet hoitavat Sirkus Sariolaa ja Suomen Tivolia.

Herman Westerlund (1900-1960) oli kauppapuutarhuri ja yksi maamme johtavista kasvihuone-viljelijöistä. Oman puutarhan hän perusti 1927 Keravalle. Puutarhan päätuotteita olivat erilaiset leikko- ja ruukkukukat. Siellä kasvatettiin vuosikymmeniä kukkia myös Paijalan hautausmaan hoitohaudoille. Keravan kunnalliselämään hän osallistui 11 vuoden ajan.

Kävimme myös postinkantaja Elsa Laaksosen haudalla.
Elsan tytär
Hänen tyttärensä kertoi äidistään, kuinka tämä yksinhuoltajana, perheen isän kuoltua, kasvatti ja koulutti lapsensa kovalla työllä. Häneltä riitti aina aikaa kaikille. Postinjaon lomassa kerkesi välillä kahvikupposen hörppäämään, kun postinsaaja sitä tarjosi tai kantoi rappusilla tyhjänä odottavaan vesiämpäriin vettä vanhukselle. Toimi myös pitokokkinakin tarvittaessa.

Retki oli mukava ja mielenkiintoisia tarinoita kuultiin kummallakin hautausmaalla. Eikä sadekaan retkeläisiä haitannut.


Teksti Karin Nissinen
Kuvat Karin Nissinen ja Matti Leskinen


Oppaamme Paijalassa
Leena Jäntti


Soita 040 511 6223, jos kiinnostaa

 

Ei kommentteja: