sunnuntaina, kesäkuuta 20, 2010

Luonnonkukkaretken kohteena hylätyn peltomaan kasvit

Perinteiset luonnonkasvit taistelevat vieraslajien kanssa


Saviolle, Näsiätien ja Norkkotien risteykseen kokoontuneet luonnonkukkien ystävät suuntasivat kesäkuun 20. päivänä tutkimusretkensä läheiselle, hylätylle peltoaukiolle. Peltoaukion takaa on vielä muutama vuosikymmen sitten nähnyt Korson tienoot, mutta nyt ojissa ja niiden pientareilla kasvavat pajut, harmaalepät ja koivut tukkivat maiseman. Aukio tarjoaa rehevän, savipohjaisen kasvualustan sekä perinteiseille luonnonkasveille että vieraslajeille.

Retkelle osallistujia oli yli kaksikymmentä.



Saviolla asuva Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Mikko Piirainen toimi jälleen asiantuntijana. Yli 20 osanottajasta koostunut joukko kulki koirien ulkoittajien suosimaa reittiä peltojen halki. Piiraisen mukaan alueella sijaitsisi kuusivaltainen lehto, jos se olisi luonnontilassa.

Luonnonkukkaretken asiantuntijana Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Mikko Piirainen

Teemalajina ahomansikka


Reitin varrelta löytyi luonnonkukkien päivän teemalajiksi kuluvana vuonna valittu ahomansikka, jota kutsutaan myös metsämansikaksi.


Ahomansikka, luonnonkukkien päivän teemalaji 2010


Arkeologisten kaivausten mukaan sitä on nautittu jo kivikaudella ja jopa viljelty muinaisessa Persiassa. Ihmisen mukana se on levinnyt maapallon eri osiin.Mansikka kuuluu ruusukasveihin, joita on myös retkellä löytämämme peltohanhikki.


Piiraisen esittelemän ahomansikan levinneisyyskartan mukaan kasvi on Suomessa yleinen alueella, joka ulottuu Etelä-Suomesta Kainuun eteläosiin ja Pohjanlahden perukoille asti. Se viihtyy aukeilla, kuivahkoilla ja valoisilla paikoilla. Harvinaisempana sitä esiintyy Kittilän ja Sompion Lapissa saakka, missä se viihtyy lähteiden ja lähdepurojen varsilla lämpötilan tasaisen vakauden takia.

Peltohanhikki on sukua mansikalle


Kaskikulttuuri vanhakantaisena maatalouskulttuurina suosi ahomansikkaa, jota riitti poimittavaksi jopa myyntiin. Nyt sen kanta on kovasti vähentynyt. Tosin ihminen luo edelleen sille kasvupaikkoja rakentamalla teitä, suorittamalla metsien avohakkuita ja kaivamalla hiekkakuoppia.


Ahomansikka on monivuotinen. Se talvehtii vihreänä, ei kuitenkaan ainavihantana, ja lisääntyy siemenistä sekä jopa kaksimetristen rönsyjen avulla.


Läheisiä sukulaisia


Karvamansikka on läheinen sukulainen, mutta harvinainen ja uhanalainen. Sitä löytyy Ahvenmaalta ja Lounais-Suomen kalkkipitoisilta mailta. Marja ei helpolla irtoa karvaisesta kukkapohjukasta. Lehden laidan kärkihammas on muita pienempi.

Ahomansikan levinneisyyskartta

Läheistä sukua on myös ennen yleisenä esiintynyt ukkomansikka. Sitäkin on joskus viljelty. Ukkomansikan hede- ja emikasvit ovat erikseen. Niiden on kasvettava lähekkäin, jotta marjojen muodostus onnistuisi. Vain joka toinen kasvi tekee marjoja.


Puutarhamansikka on kehittynyt risteyttämällä virginian- ja chilenmansikka 1850-luvulla.


Monet kasvit ihmisen seuralaisia

Vuohenputkea voi syödä


Yli kaksituntisen retken aikana kirjasimme asiantuntijamme jakamaan listaan kymmeniä kasveja. Tarkastelimme nurmipuntarpäätä, joka on kulttuurin tulokas, ihmisen seuralainen. Ei ollut vaikea havaita koiranputkea, jonka varresta moni muistaa lapsena tehneensä puhallusputkia ja vesiruiskuja. Se kuuluu sukulaisensa vuohenputken kanssa Suomen alkuperäisiin luonnonkasveihin sekä ihmisen seuralaisiin. Kumpaakin voi Piiraisen mukaan syödä. Sarjakukkaiskasvien kanssa on kuitenkin syytä olla varovainen, koska joukossa on monia myrkyllisiä.

Karhunputkesta moni on tehnyt puhallusputkia.


Ennen hyvin yleinen, vanhakantaisen, niittyjä suosineen maatalouskulttuurin ylläpitämä musta-apila kuuluu häviäviin lajeihin. Koululaisten keräämistä ja Luonnontieteelliselle keskusmuseolle lahjoitetuista herbaarioista sitä löytyy jokseenkin kaikista vielä 1950-luvultakin peräisin olevista, mutta sitten kasvi on alkanut harvinaistua.Keravan kaupungin verkkosivuilta löytyvän luontoportaalin mukaan musta-apila kuuluu nk. silmällä pidettäviin kasveihin.


Suomessa alkuperäisenä tai muinaisena tulokkaana kasvava päivänkakkara on aivan selvästi vähentynyt. Senkin elinympäristö on rajusti muuttunut kaskipeltojen ja ahojen häviämisen myötä. Ihmisen mukana leviävä saunakukka eli pihasaunio sitä vastoin jatkaa heinänviljelyn myötä voittokulkuaan. Vaikka kukinnot muistuttavat kovasti toisiaan, kasvit eivät ole sukua keskenään.

Musta-apilaa löytyy entistä vähemmän




Pukinparta sopisi kukkakelloon

Mustajuuren sukulainen, jopa metrin korkuiseksi kasvava pukinparta oli jo puoliltapäivin sulkenut kauniinkeltaiset, voikukkaa muistuttavat mykerönsä. Englanninkielinen nimi luonnehtii hyvin sen elintapaa: Jack-go-to-bed-at-noon. Mutta jo auringonnousun aikaan se avaa kukkansa. Tunnettu kasvitieteilijä

Päivänkakkara on harvinaistumassa

Carl von Linné hahmotteli 1700-luvulla kukkakelloa, koska oli havainnut, että joillakin kasveilla on hyvin tarkka vuorokausirytmi. Siinä kellossa pukinparralla olisi ollut oma paikkansa.



Vieraslajit uhkana luonnon monimuotoisuudelle


Vieraslajeihin kuuluva lupiini kukki komeasti. Piiraisen mukaan sitä ei enää pysty Suomesta hävittämään, vaan se valtaa yhä enemmän alaa alkuperäislajeilta. Kasvi on kotoisin Pohjois-Amerikan länsirannikolta. Eurooppaan se tuotiin 1800-luvulla, eikä aikakaan, kun se ilmestyi Suomeenkin puutarhojen koristekasviksi. Sen karkailusta suomalaiseen luontoon on havaintoja jo 1920-luvulta. Siemenet leviävät tehokkaasti mm. niittokoneenterien ja traktorinpyörien mukana. Toiset rakastavat lupiinia, toiset vihaavat.


Saunakukka eli peltosaunio on nykyään voimissaan


Toinen uhkaava vieraslaji, jättipalsami, aloittaa kohta kukintansa. Eurooppaan koristekasviksi se on tullut Himalajan rinteiltä. Jättipalsami leviää luontoon mm. puutarhajätteiden mukana. Sitä voi hävittää kitkemällä ja kukintavaiheessa niittämällä.

Rakastettu ja vihattu lupiini

Kasvien joukossa haitallisia vieraslajeja ovat myös kurttulehtiruusu ja jättiputki. Ne eräiden eläinten tavoin uhkaavat luonnon monimuotoisuutta ja vaikuttavat esim. ihmisten terveyteen, kalastukseen, maanviljelyyn ja ruuan tuotantoon. Erilaisia torjuntatoimenpiteitä on sekä kehitteillä että jo käytössä, mutta helpolla niitä ei pysty taltuttamaan.


Teksti

Maila Hölttä

Kuvat:

Anne Jouhtinen, lisää kuvia tästä

Matti Leskinen, lisää kuvia tästä

Kuvat suurenevat klikkaamalla

Lataa retken äänite tästä

Jättipalsami kuuluu torjuttaviin vieraslajeihin

Ei kommentteja: