tiistaina, kesäkuuta 16, 2009

Muistojen mukana Saviolta Koivikkoon ja radan varteen


Kuvat suurenevat klikkaamalla

Puoli vuosisataa sitten Koivikontie pujotteli Impilinnojen luota Saviolta kapeana nauhana Koivikkoon muuttuen sitten Järvimaantieksi. Tuolloin ei ollut ollut Salavapuistoa, ei seurakuntataloa eikä markettia. Mutta oli paljon pieniä kauppoja, Palokuntatalo Tesa, jossa saattoi järjestää iloisia tapahtumia, oli Sielunrajankallion hyppyrimäki ja Koivikossa tehtaan kauppapuutarha, jossa kasvatettiin jopa viinirypäleitä.


Lapsuudesta saakka Saviolla asunut Mauno Manu Salmi sai opastettavakseen yli 50 osanottajaa Savion kyläyhdistyksen järjestämälle historiakävelylle tiistaina kesäkuun 16. päivänä. Muisteluita täydensivät Viljo Kytölä, Pentti Kankfelt ja monet muut.



Koivikontien vanhalla uralla


Kävelyreitin alkupäässä, nykyään myös postina palvelevan R-kioskin luona sijaitsi vielä kolmisen kymmentä vuotta sitten jopa kaksi Impilinnaa. Toinen oli Ylä- ja toinen Ala-Impilinna. Niissä asui kumitehtaalla työskenteleviä naisia, joitakin yksinäisiä miehiä ja muutama perhekin. Toisen talon pihalla Pentti Kankfelt kertoo nuorten pelanneen ahkerasti koronaa. Heistä tuli varsin taitavia, peräti voittamattomia. Eikä kukaan rikkonut pelilautaa.

Suuntana on Koivikko ja kulkureittinä entisen Koivikontien ura. Liikkeelle lähtiessä Manu Salmi vilkaisee kaiholla tyhjälle tontille lähellä Saviontietä. Siinä sijaitsi vielä nelisentoista vuotta sitten Palokuntalo Tesa, jonka yläkerrassa perustettiin vuonna 1947 nuorille kerhotoimintaa järjestänyt Savion Ilves. Lähempänä nykyisen Vantaan rajaa tie muuttui Järvimaantieksi.

Virvalammella oli Saviolla oman huvilan lisäksi sekä kalakauppa että kioski. Kioskista lapset ostivat kermajäätelöpuikkoja, jotka oli kääritty voipaperiin.

Muusikko A. Aimo eli Aimo Andersson ja hänen kampaajana toiminut vaimonsa Impi asuivat Savion aikoina vuokralla Nybackan huvilassa, isossa puutalossa, joka on vieläkin olemassa. Heidän asuntonsa oli alakerrassa. Helsingistä kävelykierrokselle saapuneen Kirsti Niemisen vanhemmat asuivat lasten kanssa samassa talossa, samoin omistaja, Nybackan mamma. Kirstin sisko pääsi joskus yökylään Anderssoneille ja sai nukkua Aimo-sedän ja Impi-tädin välissä.

Huvilan kellarikerroksessa oli pesutupa, pihalla mamman pojan koira-aitaus, missä tämä piti ajokoiria. Talosta etelään aukeni pelto, ja pellon suuntaan oli istutettu valtavan korkeaksi kasvanut kuusiaita. Aitaa ei enää ole.

Impi Andersson työskenteli vähän aikaan Kallion Sagan varastorakennuksen toisessa päässä. Tätä rakennusta ei enää ole, ei myöskään Kallion Sagan ja Vilhon taloa. Sitten Impi Andersson vuokrasi kampaamotilat Sjögrenin liikekiinteistöstä. Myöhemmin Anderssonit muuttivat keskemmälle Keravaa, omakotitaloon Sibeliuksentielle, missä Impi jatkoi kampaajana, ja lopulta kerrostaloon Inkiläntielle. Heidän tyttärensä Tuovi elää.

Muutaman sadan metrin päästä löytyy isojen puiden katveesta vaaleaksi maalattu talo, jonka ikkunapuitteet loistavat punaisina. Siinä on sijainnut kauppias Aarne Lehden, kansanedustaja Eero Lehden isän, koti. Vasemmalle puolelle tietä nousi sotien jälkeen yli 50 omakotitaloa kumitehtaan virkailijoiden ja työntekijöiden asuttaviksi.


Tie oli ennen hyvin kapea, tuskin linja-auton ajettava. Kalliota on jouduttu louhimaan mäen madaltamiseksi.


Koivikossa reitti ohittaa vuonna 1953 rakennetun urheilukentän. Siinä kasvoi ennen synkkä metsä. Tyhjänä seisovan tiilirakenteisen kioskin paikalla sijaitsi puinen Strömin kioski. Savion VPK:n tiloina palvelee vanha lämpövoimala, jonka viereinen lisärakennus on melko uusi ja talkootyönä tehty.



Kun Koivikossa kasvatettiin viinirypäleitä


Vasemmalle, tien toiselle puolelle jää kumitehtaan entisen kauppapuutarhan paikka. Siellä kasvatettiin jopa viinirypäleitä, joita poikia varoitettiin ottamasta omin luvin. Niihin jäisi sormenjäljet, jotka paljastaisivat varkaat. - Eihän niihin mitään jälkiä jäänyt, kun me otettiin kokonaisia terttuja! Vieläkin entisiä nuoria naurattaa.


Oikealla puolella tietä on ollut kaksi kaupaa: Elanto ja Huovilan toinen kauppa. Toinen niistä sijaitsi Savion keskustassa. Kaupan rakennus on yhä pystyssä. Juuri hyväksytty kaava ei sitä suojele, mutta mahdollistaa säilymisen. Manu Salmi muistaa jutun Huovilan kaupassa työskennelleestä Eeva Kumpulaisesta, jonka asiakkaaksi kauppaan pistäytyi muuan hieno herra ostamaan erilaisia ruokatarpeita. Poistuttuaan hän unohti jotain. Eeva säntäsi kiireenvilkkaa huutamaan perään: "Herra, herra, Teidän munat jäi tiskille." Huomattuaan mitä oli tullut sanotuksi, Eeva vetäytyi nolona koko loppupäiväksi kaupan takahuoneeseen.


Retki jatkuu Ala-Koivikon suojellun pientaloalueen halki. Ylä-Koivikko jää Koivikontien oikealle puolelle. Sen asukkaat pitivät itseään jostain syystä alakoivikkolaisia parempina ihmisinä. Ala-Koivikon talot rakennettiin alunperin Savion tehtaalaisille. Samassa talossa asui tuolloin noin neljä perhettä ja lisäksi yksinäisiä miehiä ja naisia. Nykyään yhden perheen käytössä on puolikas taloa.


Sielunrajankalliolla monenlaista vapaa-ajanviettoa


Lapsuutensa Savion ja Koivikon maisemissa viettänyt entinen Koivikon tilan poika Jorma Jormola on muistellut kesällä 2008, että Sielunrajankallio olisi joskus ollut Kirkonkylän ja Hyrylän rajana. Sielunrajankallion hyppyrimäen syntyhistoriasta hän on kertonut:"Savion koulun opettaja Toivo Pohjola sanoi minulle muistaakseni vuonna 1936, että kalliolle pitäisi rakentaa hyppyri. Puhu tästä isällesi, kun se jyrkempi puoli kuuluu hänen tilaansa."


Niin tehtiin. Myöhemmin vauhtimäkeä lisättiin, niin että hyppyristä saattoi ponkaista jopa yli 30 metrin hyppyjä. Olli ja Kalevi Salo muistetaan vieläkin hyvinä mäkihyppääjinä. Vähitellen hyppyrin kunto heikkeni, ja siitä tuli vaarallinen joka paikkaan ehtiville pojankoltiaisille. Hyppyrin yhteydessä sijainneen kolmiomittaustornin päässä he usein keikkuivat ja tekivät vaakaa.


Ladut, joilla voitiin hiihtää noin 15 kilometrin lenkkejä, ulottuivat varuskunnan alueelle saakka.


Kilpailujen yhteydessä järjestettiin ilotulituksia. Iltamäenlasku oli upeaa katseltavaa varsinkin, kun hyppääjät kiinnittivät säkenöivät raketit kantapäihin. Sitten riennettiin Tesalle tanssimaan. Väkeä virtasi paikalle sankoin joukoin.


Sielunrajankalliolla sijaitsi 1960-luvulla paikallisten kansandemokraattisten järjestöjen tanssilava ja pieni koppi, kerhotilaksi tarkoitettu. Nyt jäljellä on vain lavan betonialusta.



Virpitien monta nimeä

Retki jatkuu Virpitielle, jonka itäpäätä 50-luvulla kutsuttiin Puutteenkujaksi ja Kärsimyksenkäyräksi. Suuntaamme mäkeä ylös, joka tuohon aikaan sai nimekseen Nälkämäki. Nimet kuvasivat taloudellisesti ankeaa tilannetta, johon sen ajan omakotirakentajat olivat joutuneet.

Matti Leskinen kiinnittää huomiota luontokäytävään, jonka tarkoituksena on turvata eläinten liikkuminen.

Oikealla puiden suojassa piileksii pieni omakotitalo, joka on yksi Keravan vanhimmista betonitaloista.







Vasemmalla taas silmiin pistää sisäänkäynti, jonka kautta pääsee meriviemärin tunneliin. Tunnelissa juoksijat harjoittelevat usein lauantaisin.








Lähestymme Saviontietä. Sen itäpuolella rakennetaan logistiikkakeskus Kercaa. Komeasta metsästä ei ole jäljellä risuakaan. Vuosaaren tunnelin aukko ammottaa suurena kitana. Kercan alueelle pääsee radan ali johtavan leveän tunnelin kautta. Ennen tunneli oli hyvin kapea aalloppi, jonka läpi pystyi kulkemaan vain hevoskärryillä, pyörällä ja kävellen.




Laila Raskunen kiinnittää huomiota umpeen kasvaneeseen lampeen, johon keväisin tulvinut Nissinoja laskee. Palokunta käytti sitä usein vedenottopaikkana. Viljo Kytölän mukaan talvella huolehdittiin siitä, että jäässä pysyi tätä tarkoitusta varten riittävä aukko. Tällaisia vedenottamoita oli eri puolilla Keravaa yhteensä seitsemän. Puhdasvetisessä lammessa on kasvanut rapuja.


Tuula Länsimäen isä kävi lapsena siinä uimassa. Parimetrinen laituri helpotti veteen menoa. Myöhemmin, kun Nissinojaan alettiin päästää kaikenlaista jätettä Keravan keskustassa sijainneesta teurastamosta, likaisesta vedestä saattoi saada ihottuman. Sitä sitten paranneltiin hiivanaamion ja rautalehtien avulla.


Käännymme Saviontietä keskustaan päin. Pian ohitamme paikan, jossa on sijainnut hiekkakuoppa. Kuoppa on palvellut romanien leiripaikkana. Ylhäältä rinteeltä moni tunnustaa lapsena seuranneensa leiriläisten elämää. Talvisin nuoret kilpailivat potkukelkoilla Saviontiellä kaartaen Koivikon kautta takaisin Savion keskustaan. Ne kilpailut voitti Riiheläisen Liisa aina, vaikka oli tyttö.


Sittemmin Saviontietä on nostettu, rataa myös, kävelyretken osanottajat muistelevat. Vanhan Elannon kohdalla oli ylikäytävä, jolla tapahtui paljon onnettomuuksia.




Katsomme kierroksen päätyttyä kelloa: Yli kaksi tuntia siinä meni ja ihan huomaamatta. Ensi kerralla vuorossa on todennäköisesti radan itäpuoli.


Teksti: Maila Hölttä

Kuvat: Matti Leskinen





Lisää kuvia löytyy tästä

Kuuntele retken äänite tästä. Älä säikähdä taukoja, äänitys oli päällä myös siirtymisten aikana.

Edelliseen historiakävelyyn pääset tästä.

4 kommenttia:

Kaak kirjoitti...

Hyvät ystävät, käykää Keravan museon kesänäyttelyssä "Savesta Keravan synty".
Avoinna 14.6.-31.8.09
ke, to, pe, su klo 12-17
1.9.-15.10.09
ke, su klo 12-17.

Näyttelystä saa tärkeää perustietoa seuraavaa historiakävelyä varten.

Maila

Anonyymi kirjoitti...

Ihana lukea vanhja muuistja Saviolta tutuista lapsuuden paikoista.
Me olemme muuttaneet Saviolle noin vuonna 1954.

tinuri kirjoitti...

Moilloin on itäpuolen historiakävely?

Matti Leskinen kirjoitti...

Tinuri, itäpuolen kävelyt ovat 2010 ja 2012.

Jos haluat löytää kuvistasi kiinnostuneet, lähetä yhteystietosi osoitteeseen matti.leskinen()iki.fi.
Lähetän viestisi kyläyhdistyksen jäsenille sähköpostilla ja facebook-sivullemme.