torstaina, lokakuuta 30, 2008

Savion Palokuntanaiset - muonittajasta tukijaksi ja kuulijaksi



Savion Palokuntanaiset - muonittajasta tukijaksi ja kuulijaksi

Tapaaminen 30.10. 2008 klo 18.30 Savion VPK:n tiloissa
Läsnä olivat:
Maj-Britt Lappalainen, Hanna Karjalainen, Anne Karjalainen, Laila Raskunen, Hilkka Julin, Sirkku Schlobohm, Arja Lyöri ja Tuula Länsimäki.



Toimintaa yli 50 vuotta



Savion Palokuntanaiset on perustettu vuonna 1957. Se on alusta lähtien ollut itsenäinen järjestö, mutta sen yhteydet Savion Vapaapalokuntaan ovat olleet alusta lähtien tiiviit. Perustamisen aikaan Saviolla toimi myös Savion Huvilanomistajain VPK. Näiden kahden vapaapalokunnan riidat saatiin pian Palokuntanaisten perustamisen jälkeen selvitettyä, ja 8.9.1959 palokunnat yhdistyivät yli 30 vuoden eriseuraisuuden jälkeen Savion Seudun VPK:ksi. Nimi muutettiin Savion VPK:ksi 1990-luvun lopulla

Laila Raskunen, jonka äidin isä oli vuonna 1925 perustetun Savion VPK:n palokunnan ensimmäisiä jäseniä, muistelee kahden vapaapalokunnan syntyneen erilaisista näkemyksistä siitä, hankittaisiinko ensiksi pumppulaite vai piano. Pumppu hankittiin ja sen jälkeen kyllä pianokin, joka myöhemmin taidettiin viedä lastentaloon. Mutta kahtiajako oli peruuttamaton. Savion Huvilanomistajain VPK oli syntynyt.

Saviolla on toiminut samanaikaisesti peräti kolme vapaapalokuntaa, kun edellisten lisäksi tehtaalla oli omansa.


Tarvittiin muonitusapua ja rahaa

Lähtökohtina Savion Palokuntanaisten perustamiselle kuten koko maassa olivat muonitusavun ja rahan järjestäminen. Savion VPK ei saanut Keravan kauppalalta mitään avustusta. Jo aiemmin naiset olivat huolehtineet muonituksesta. Siitä ajasta on muistona suuri kahvipannu

Elida Juhola valittiin perustavassa kokouksessa puheenjohtajaksi. Vaikka hän on jo 100-vuotias, hän on edelleen kiinnostunut palokuntanaisten toiminnasta. Sihteeriksi valittiin Aune Kortema. Vuonna 1982 Arja Lyöristä tuli puheenjohtaja, Sirkku Schlobohmista sihteeri ja taloudenhoitaja. Näitä tehtäviä hän on hoitanut jo 26 vuoden ajan.



Puheenjohtajana toimii vuodesta 2001 alkaen Anne Karjalainen, on toiminut jo 20 vuoden ajan. Hänen äitinsä Maj-Britt Lappalainen on edelleen aktiivinen osallistuja palokuntanaisissa, ja tytär Hanna on ahkerasti mukana nuorisotoiminnassa.



Tulipaloihin liittyviä muonitustehtäviä ei enää ole ollut. Viimeisimmät kokemukset ovat Paasikiven Nuorisokylään kuuluvan Päivölän sekä kaatopaikan tulipaloista. Hilkka Julin muistaa, että Päivölän tulipalon aikaan palopäällikkönä oli Johansson. Hän oli seurannut palopaikalle äitiään, joka osallistui muonitukseen. Palokuntanaiset valmistivat yhdessä Nuorisokylään kuuluvassa talossa lämmintä keittoa ja juomaa VPK:n miehille, jotka jäivät jälkisammutustöihin vakinaisten lähdettyä pois.

Kaatopaikkapaloja oli silloin tällöin. Kerrankin jälkisammutukset kestivät peräti viikon. Pakkasta oli kauheasti, 20 - 30 astetta, miehet märkiä ja viuluissaan. Muona kerättiin ensialkuun kotoa ja jaettiin miehille tasapuolisesti. Sitten Palokuntanaisten varoin alettiin huolehtia jälkisammuttajien ravinnosta. Kerava kyllä myöhemmin korvasi naisille aiheutuneet kulut. Huolintapaikkana toimi vanha paloasema, joka sijaitsi nykyisen Klondyken yhteydessä.

Muonitusta ei nykyään järjestetä, eikä siihen olisi edes mahdollisuuksia. Ei ole ollut kauppaa, josta ruokaa olisi voinut yht'äkkiä hankkia, eikä työssäkäynnin takia aikaakaan.

Arja Lyöri muistaa menneensä 12-vuotiaana muiden ikäistensä lasten mukana katsomaan, kun kumitehtaalla paloi muuan säiliö. Vaari oli sammutustöissä:
- Kyllä silloin toteltiin vanhempia ihmisiä. Kun vaari kerran heitti katseen minuun, ymmärsin heti, että nyt oli lähdettävä. Tilanne olikin tosi vaarallinen herkästi palavien nesteiden takia.

Ennen käytiin paljon muiden ympäristön vapaapalokuntien vieraana. Jokelassa toiminta on ollut varsin vilkasta. Naiset muistelevat kaiholla Saviolla sijainnutta palokuntataloa ja sen yhteyteen rakennettua lisäosaa Tesaa, jossa oli mahdollisuus järjestää monenlaisia tilaisuuksia iltamia myöten. Reijo Kalliokin oli kerran laulamassa.


Hälytyksiä

Tuula Länsimäen isä toimi sekä tehdaspalokunnassa että Savion VPK:ssa.
Joillakin palokuntalaisilla oli kotona musta puhelin, jossa ei ollut lainkaan numerolevyä. Hälytykset tulivat siihen, eikä sillä voinut soittaa ulos.

Hilkka Julinin koti kuului niihin, joihin hälytykset tulivat tavallisen puhelimen kautta. Välillä puhelimesta kuului: ''Tämä on palokunnan koesoitto.'' Normaali puhelu keskeytyi, jotta hälytyspuhelu pääsi läpi. Joskus 1980-luvulla radiopuhelimet tulivat käyttöön. Sellaiset melko suurikokoiset kapulat oli mm. Tuula Länsimäen veljillä.

Esim. Arja Lyöri tuli mukaan vuonna 1982, kun Savion VPK:lle saapui vieraita Weinheimista, Saksasta. Palokuntanaiset olivat lopettamassa toimintaansa, mutta heitä pyydettiin huolehtimaan vieraista. Naiset loihtivat silloisen palokuntatalon yläkerrassa hienot ja runsaat ruokailut.

VPK:n miehet lupasivat, että viiden vuoden kuluttua lähdettäisiin vastavierailulle. Naiset alkoivat säästää rahaa, miehet eivät. Lähtö kuitenkin viivästyi ja sitten tuli lama. Elannon talousvaikeuksien takia jouduttiin odottamaan mahdollisuuksia ottaa käyttöön Elannon säästökassaan kerätyt rahat. Joku oli aloittanut saksankielen opiskelunkin. Vähitellen se sitten jäi.

Naiset arvioivat, että nykyään suurkaupungin läheisyys vie naistoiminnalta voimia. Anne ja Hanna Karjalainen uskovat, että tulevaisuudessa se ehkä on hieman toisenlaista. Sammutus- ja hälytysosastojen toimintaan osallistuu Hannan lisäksi muitakin tyttöjä. Anne Karjalainen arvelee, että moni heistä saattaa ajatella tulevan ammatin löytyvän pelastustoimesta.

Palokuntanaisesta tukija ja kuuntelija

SPEKin eli Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kursseilla käydään. On hankittu hygieniapasseja ja osallistuttu henkisen hyvinvoinnin auttamiskursseihin. Palokuntanaisten rooli tänään on panna käsi olalle, kuunnella ja viedä ammattiauttajien luo, kun katastrofi yllättää.

Savion Palokuntanaisten jäseniä on ollut järjestämässä koko Uuttamaata käsittäviä nuorten leirejä, joihin saapuu jopa yli 700 osanottajaa. Niillä kuluu pelkästään voileipiä yli 3 000 päivässä, maitoa 150 litraa ja perunateatteri pyörii aamusta iltaan. Myös omien palokuntanuorten leireillä Rusutjärvellä he ovat huolehtineet ruumiin ravinnosta ja sen järjestämiseen tarvittavasta henkilökunnasta.

Kun rahaa tarvitaan, naiset hankkivat sitä perinteiseen tapaan mm. järjestämällä myyjäisiä ja kirpputoreja.

Savion kylätapahtumissa palokuntanaiset huolehtivat ruokailusta ja virvokkeiden myynnistä.






Mutta uusia käsipareja kaivataan mukaan.



Teksti: Maila Hölttä

Kuvat ja tallennus: Matti Leskinen


Savion VPK:n historia löytyy tästä.

Katsele kuvia tästä

Lataa äänite tästä



Ei kommentteja: