lauantaina, kesäkuuta 28, 2008

Pujottelua



Ohessa kahden pujoaktiivin käsitykset pujosta. Maila nujuuttaa pujoja Kannistossa, Leena Sorsakorvessa.

Esipuhe pujoista Allergialiiton kesäoppaasta

"Pujon siitepöly ei leviä kovin laajalle alueelle, joten pujon häätäminen pihapiiristä kannattaa. Pujot revitään ennen kukintaa juurineen maasta."



Pujo päivässä, pari parhaana!

Roskien keruun keskellä voinemme kiinnittää huomiota myös pujoihin. Niiden kitkeminen on juuri nyt ajankohtaista. Kitkeminen tosin vaatii pieniä, joskus suuriakin ponnisteluja, sillä pujo takertuu maahan lujasti pitkillä, erittäin haaroittuvilla juurillaan. Niittäminen ei pujoa hävitä.


Ajattelen pujoa nyhtäessäni 8-vuotiasta pojanpoikaani, joka on allerginen mm. pujoille. Pujoallergikkoja on peräti 20% väestöstä.


Tosin myös pujolla on tarkoituksensa luonnon kiertokulussa. Mummoni kutsui sitä marunaksi. Hän keräsi ja kuivasi sitä ja keitti siitä mustaa ja kamalan karvasta marunakaffetta, kun me lapset kärsimme vilustumisesta. Kaffetta piti juoda vähintään pari kulausta. Kyllä sillä tauti lähti! Hyvä, ettei henki, kuuluuhan pujo myrkyllisiin kasveihin. Mummoni tosin tuntui tietävän, miten paljon tuota katkeraa lientä sopi lapsille antaa.


Uskon, ettei pujo häviä kokonaan, vaikka me saviolaiset sitä innostuisimme enemmänkin keräämään.


Maila Hölttä
Kannisto


Pujot - kaunistus vai kauhistus?


Olen usein ihmetellyt kaupungin viheralueista huolehtivien tietoa pujoista ja niiden allergisoivuudesta. Edelleenkin näen, että viheralueita niitettäessä on huolellisesti kierretty ja jätetty leikkaamatta pujoesiintymä. Onhan pujo kaunis vehreä kasvi virkistämässä varsinkin istuttamattomia alueita.

Mutta kenelle meistä on iloa pujosta? Luonnossa riittää kauniita kasveja, jotka eivät ole vahvasti allergisoivia kuten pujot. Emmekö loisi niille mahdollisuutta menestyä kitkemällä vahvasti tilaa valloittavat pujot?

Kun pujon kitkee pienenä matalana kasvina, se lähtee helposti irti. Olennaista on tunnistaa pujo ja ymmärtää sen kitkemisen merkitys. Myöhemmin kitkemiseen tarvitaan jo puutarhahanskoja sekä vahvaa otetta ja motivaatiota.

Itse löysin motivaation oman pahan mielen purkamisesta johonkin hyödylliseen. Nuorin hyperallergiseksi diagnosoitu poikamme aloitti päiväkotiharjoittelun alkusyksystä 1999. Joka kerta viedessäni pojan päiväkotiin, oli eroahdistus suuri ja lapsi jäi itkemään. Näin ikkunasta itkevät kasvot ja pienen käden yrittämässä vilkuttaa itkusta huolimatta. Jokainen meistä vanhemmista tunnistaa tilanteen tuoman pahan mielen aikuisellekin.

Kun palasin kotiin päiväkodista, kiskoin pitkiksi kasvaneita pujoja maasta irti purkaakseni pahan oloni pois. Vaati voimaa ja päättäväisyyttä saada hyvin juurtuneet pitkät pujot pois maasta - mutta niihin ponnistuksiin haihtui myös enin paha mieli. Ensimmäisen päivän rakkojen jälkeen tajusin aamuisin ottaa hanskat mukaan
;-)

Muutama vuosi myöhemmin naapuriin muuttaneet ihmiset ihmettelivät kuinka meidän asuma-alueella on niin vähän pujoja. Jopa eroahdistuksessa on positiiviset vuosia eteenpäin näkyvät puolensa: edelleen lähes 10 vuotta myöhemmin muutamat harvat pujot on helppo napata alkukesästä pois ja pitää ympäristö allergiaystävällisempänä. Ja on ilmennyt, ettei poikamme ole allerginen pujolle, vaikkakin on kaikille heinille, koivulle jne.

Kun elimistö joutuu puolustautumaan allergeenia (esim. pujo) vastaan, reagointi säilyy usein koko elämän ajan. Jos liian vahva altistus ja näin reaktio vältetään, voi potentiaalinen allergia kyseiselle allergeenille jäädä syntymättä.

Yhdenkin meidän panostus voi helpottaa monen elämään! Kiitos Sinulle, joka otat kopin vastaan ja helpotat allergisten elämään - ja myös mahdollisesti estät allergian puhkeamista liian vahvan altistuksen poistamisella.

Jos haluat lisätietoa allergiasta, Allergialiitolla on erinomaiset nettisivut
www.allergialiitto.fi

Leena Huotari
Sorsakorpi

Kuvat Matti Leskinen
Tekstit: Maila Hölttä, Leena Huotari
Kuvat suureneavt klikkaamalla

Ei kommentteja: