Torstaina 14.9.2006 tutustuimme Sipoon Landbon persoonalliseen pientaloalueeseen,
jossa rakentamiselle on sallittu poikkeuksellista väljyyttä ja vapautta nykyisin niin muodikkaan tiiviin ja matalan rakentamisen sijaan. Retkemme oppaana oli Landbon Omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Anders Wikström.
Asuntoalue suunniteltiin alun perin iäkkäiden lapsettomien
omakotitaloalueeksi mutta toisin kävi: lapsiperheet valtasivat alueen.
Alueelle ei ollut tulossa päiväkotia, eikä liioin leikkipuistoja ollut
montaa suunnitelmissa. Äitien aloitteesta syntyi aktiivinen asukasyhdistys
(Landbon omakotiyhdistys), jonka toimessta päiväkoti saatiin. Yhdistys on myös
rakentanut talkoilla pallokentän ja skeittirampin ja myös ylläpitää niitä.
Sipoo maksaa tästä avustusta talkootuntien kirjanpidon perusteella.
Landbolla on omat verkkosivut, jotka eivät kuitenkaan ole omakotiyhdistyksen viralliset sivut, vaan erään asukkaan harrastuksenaan pitämät.
Vaikka alueella ei ole asemakaavaa, kokonaisuus on suunniteltu toimivaksi
kokoojakatuverkostolla ja korttelien muodolla. Korttelin muodostaa neliö,
jonka keskellä on pienempi neliö yleisenä pysäköintipaikkana, ja sen
ympärillä 8 tonttia säteittäin ja neliön ulkokehällä 8 kirvesvarsitonttia.
Tonttikoko on keskimäärin 1400 neliötä ja tehokkuus 0,25. Alueen
vaihtelevat pinnan muodot ja tonttien muoto sekä rakennusten sijoittelu
antavat yksityisyyden suojaa asukkaille. Yhdessä kaarevien katujen kanssa
ne tuovat ilmeikkään ja vaihtelevan katukuvan.
Ilmeikkyys johtuu paljolti kyllä myös varsin vähän ohjaavista
rakennusmääräyksistä. Oikeastaan vain kerrosluku ja rakennustehokkuus on
annettu. Julkisivumääräykset ovat vähäisiä, ja niinpä yhdellä silmäyksellä
voi nähdä harjakattoisia ja aumakattoisia taloja, puuverhoiltuja,
rapattuja ja hirsitaloja, ja väreinä on sallittu lähes kaikki. Ei
todellakaan mitään tylsää ja monotoonista.
Arkkitehdit ovat lähes järjestään moittineet alueen villiä ilmettä, mutta
asukkaat viihtyvät. Alueella on noin 300 omakotitaloa ja poismuuttaneita
ei juuri ole. Sen sijaan jotkut ovat rakentaneet jo toisen, kenties vielä
persoonallisemman talon.
Alue on myös lapsille turvallinen. Me kohtasimme lapsijoukon, joka huudahti meidät nähdessään: "Kattokaa, aikuisia" ja seurasi meidän mukanamme. Kun kysyimme, miten kauas kotoa he voivat kulkea, vastas kuului: "Mehän ollaan Landbossa"
Landbon jälkeen pyörähdimme vielä Porvoon moottoritien eteläpuolella
Karhusaaressa, jossa tonttien ja rakennusten koko ovat huomattavasti
suuremmat. Rakennusmääräykset ovat olleet ilmeisen väljiä tälläkin
alueella. Huomiota kiinnitti hienosti laitettujen tonttien pihapiirien
ulkopuolella oleva ”julkinen” alue, joka oli täysin hoitamaton katujen ja
jalkakäytävien varsia myöten.Lyhyesti sanottuna palatseja pusikossa.
Menomatkalla pohdittiin Keravan Jokivarren kaavaa ja ihailtiin Vantaan Sotungin maisemia.
Retkelle osallistuivat Kari Puustinen (Kerava-Seura), Matti ja Marita Leskinen sekä
Eeva-Kaarina Virtanen (Savion Kylätoimintayhdistys), Mari Rusanen (Talma,
Sipoo) ja Harri Hänninen (Keravan Omakotiyhdistys).
Huomioita kirjasivat Harri ja Matti, kuvia näppäsi Matti.
Asuntoalue suunniteltiin alun perin iäkkäiden lapsettomien
omakotitaloalueeksi mutta toisin kävi: lapsiperheet valtasivat alueen.
Alueelle ei ollut tulossa päiväkotia, eikä liioin leikkipuistoja ollut
montaa suunnitelmissa. Äitien aloitteesta syntyi aktiivinen asukasyhdistys
(Landbon omakotiyhdistys), jonka toimessta päiväkoti saatiin. Yhdistys on myös
rakentanut talkoilla pallokentän ja skeittirampin ja myös ylläpitää niitä.
Sipoo maksaa tästä avustusta talkootuntien kirjanpidon perusteella.
Landbolla on omat verkkosivut, jotka eivät kuitenkaan ole omakotiyhdistyksen viralliset sivut, vaan erään asukkaan harrastuksenaan pitämät.
Vaikka alueella ei ole asemakaavaa, kokonaisuus on suunniteltu toimivaksi
kokoojakatuverkostolla ja korttelien muodolla. Korttelin muodostaa neliö,
jonka keskellä on pienempi neliö yleisenä pysäköintipaikkana, ja sen
ympärillä 8 tonttia säteittäin ja neliön ulkokehällä 8 kirvesvarsitonttia.
Tonttikoko on keskimäärin 1400 neliötä ja tehokkuus 0,25. Alueen
vaihtelevat pinnan muodot ja tonttien muoto sekä rakennusten sijoittelu
antavat yksityisyyden suojaa asukkaille. Yhdessä kaarevien katujen kanssa
ne tuovat ilmeikkään ja vaihtelevan katukuvan.
Ilmeikkyys johtuu paljolti kyllä myös varsin vähän ohjaavista
rakennusmääräyksistä. Oikeastaan vain kerrosluku ja rakennustehokkuus on
annettu. Julkisivumääräykset ovat vähäisiä, ja niinpä yhdellä silmäyksellä
voi nähdä harjakattoisia ja aumakattoisia taloja, puuverhoiltuja,
rapattuja ja hirsitaloja, ja väreinä on sallittu lähes kaikki. Ei
todellakaan mitään tylsää ja monotoonista.
Arkkitehdit ovat lähes järjestään moittineet alueen villiä ilmettä, mutta
asukkaat viihtyvät. Alueella on noin 300 omakotitaloa ja poismuuttaneita
ei juuri ole. Sen sijaan jotkut ovat rakentaneet jo toisen, kenties vielä
persoonallisemman talon.
Alue on myös lapsille turvallinen. Me kohtasimme lapsijoukon, joka huudahti meidät nähdessään: "Kattokaa, aikuisia" ja seurasi meidän mukanamme. Kun kysyimme, miten kauas kotoa he voivat kulkea, vastas kuului: "Mehän ollaan Landbossa"
Landbon jälkeen pyörähdimme vielä Porvoon moottoritien eteläpuolella
Karhusaaressa, jossa tonttien ja rakennusten koko ovat huomattavasti
suuremmat. Rakennusmääräykset ovat olleet ilmeisen väljiä tälläkin
alueella. Huomiota kiinnitti hienosti laitettujen tonttien pihapiirien
ulkopuolella oleva ”julkinen” alue, joka oli täysin hoitamaton katujen ja
jalkakäytävien varsia myöten.Lyhyesti sanottuna palatseja pusikossa.
Menomatkalla pohdittiin Keravan Jokivarren kaavaa ja ihailtiin Vantaan Sotungin maisemia.
Retkelle osallistuivat Kari Puustinen (Kerava-Seura), Matti ja Marita Leskinen sekä
Eeva-Kaarina Virtanen (Savion Kylätoimintayhdistys), Mari Rusanen (Talma,
Sipoo) ja Harri Hänninen (Keravan Omakotiyhdistys).
Huomioita kirjasivat Harri ja Matti, kuvia näppäsi Matti.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti